We still here





Jotain pientä täällä välillä tapahtuu.

Ollaan saatu esimerkiksi vihdoin peili eteisen ja olohuoneen väliseen seinään.

Ja pienet kuvahyllyt portaisiin.

(Ohessa taitavasti molemmat samassa kuvassa)

Tämä tosin tapahtui jo viime vuoden kesällä.


Samalla vaihdoin vessanpöntön kannen punaiseksi (edellinen hajosi ja aattelin että  mikäpäjottei).


Viime kesänä ehdittiin käydä myös asuntomessuilla, tuossa vieressä Seinäjoella kun oli. Tosin viimetingassa viimeisellä viikolla. Noh, hienoja kuvia otin ja unohdin päivitellä blogiin. Korjataan virhe välittömästi, kun seuraaviin messuihinkin on vielä muutama viikko aikaa (Mikkelissä, alkaa 14.7.2017).


Silmiin osui myös tällä kerralla kuinka käsitöitä oli käytetty sisustuksessa.


Perinteisesti liinana ja rahin päällysteenä

Virkattu matto pesuhuoneessa, nuo pienet vanhat pikkuliinat ovat ihanat ja ilmeisesti pyyhekin itsetehty? Tai sitten ei, vaikea enää sanoa, en muista.

Tämä huone oli pyhitetty käsitöille, kuvassa näkyvän keltaisen virkatun maton, ryijyn, peiton ja ompelukoneen lisäksi sieltä löytyi mattopuut. Käsityöläisen taivas (josta puuttui vielä vain ne lankalaatikkopinot ja/tai kankaita täynnä oleva kaappi).

Seinillä oli paljon käsitöitä, tulossa muotiin? Tai oli tulossa muotiin.
Menikö jo?
Peitto kuitenkin upeasti tehty! Näyttää virkatulta, mutta on kudottu puilla. Aivan sairaan hieno!

Toinen asia mistä tykkäsin, oli monesta lastenhuoneesta löytyneet puolapuut ja renkaat.
Näitä löytyy ihan avainlipputuotteina, eli kotimaista tuotantoa! Esimerkiksi Suomen Voimistelutuote tekee.
Huomatkaa myös keppihevoset.

 

Ihastuin myös jokaiseen vanhaan kalusteeseen.

Niihin joissa näkyi eletty elämä.

 

Ne jotka olivat kuin juuri pakasta vedetyt.

Ja niihin jotka oli uudelleen maalattu

 

Hyvä huonekalu kestää sekä toiminnallisesti että myös ulkonäöllisesti aikaa

 

Ja lisäksi ollaan vähän puutarhaa tehty.

Ei mitään hienoa eikä suunnitelmallista, mutta vähän jotain.

Kasvihuoneen vei myrsky 2016 (vai oliko se jo 2015? Nää vuodet kiitää niin vauhdilla) keväällä, joten sen jälkeen ollaan oltu kasvihuoneetta. Tänä vuonna on uusi, pienempi, sellainen kaareva.

Muutaman puun olen lisännyt ja muutama puu on heittänyt henkensä. Pari marjapensastakin on tullut lisää, tyrnejäkin kolme. Ja niistä yllättäin kuoli se ainoa poika..

Mutta loppukaneetiksi vielä:

I'll be back

Omavaraisuuspiharakentamista

Oon aina sanonu, että meillä on maailman parhaat naapurit.

Saatiin Mustaviinimarjan pistokkaita

Näistä toivottavasti ensi vuonna marjojakin.

Kolme yhteensä, taustalla talvenjäljiltäkorjattu kasvihuone.

Lisäksi sain punaista väriminttua, siitä kuvaa jahka ottaa vähän juurta allensa, oli niin surullisen näköisiä istutuksen jälkeen.

Eteen, taakse, eteen, taakse

Isäntä askarteli tämmöisen lasten iloksi.

Ensin oli pari omatekemää kiikkua.

Mutta sitten halusi vauvakiikunkin niin kävi hankkimassa Plaston keinut (kaikki lelut valmistetaan kotimaassa!). Nyt mahtuu suurin osa mukuloista samaan aikaan.

Tällä viikolla on viimeistelty ulkoverhousta ja kuistia. Alkaa näyttämään valmiimmalta. Kuvia jahka kaikki paikoillaan.

Psssst! Huomaatteko kuinka nurmikko viheriöi? Paitsi keinun alta toisessa kuvassa, käytössä on ollut.

Kasvimaapäivitys

Mukavasti jo vihertää.

Porkkanat on tänä vuonna hieman harvempaan kylvetty kuin meikäläisen normaalisti.

Osa salaateista vähän kehnosti itänyt.

Ja koko ajan kasvaa.

Kiireesti kokonaisuutta

On ollut niin kaikenlaista että blogipäivitykset ihan hunningolla.

Tässä yksi kuva tästä hetkestä. 

Tarkemmin ja lisää myöhemmin kunhan joutaa. 

Tuli kasvihuone, tuli kesä

Pitkänsitkeä kasvihuoneprojekti valmiina!

Aikaisin keväällä hankittu kasvihuone valmistui hissukseen toukokuun mittaan ja eilen vihdoin valmistui. Joten kasvitkin pääsivät muuttamaan sisään.

Lattia vanhan navetan tiilistä, runko alumiinia ja kennolevyt toimittavat seinien virkaa.
Takaseinällä viime vuotisesta kevytkasvihuoneesta hyllyt, pitäis hieman vaihdella muoviosia niin että saisi jatkettua tuosta oikealle vielä vähäsen.

Runko oli loppujen lopuksi helppo koota veljpojan ystävällisellä avustuksella (kiitos vielä!) ja kasvihuone on kevyt. Kennolevyjen kiinnitys oli aivan liian heppoinen, joten liimamassaa vaan reilulla kädellä (sisäinen Sulo Vilénini osti valkoista kun läpinäkyvä oli tuplat tyyriimpää niin sehän näkyy kun on tälläinen rakennustaitamaton, no ei me siitä välitetä).

Sokkeli myös vähän tuollainen kevyenpuoleinen.
Saa nähdä pitääkö ensi vuonna tehdä uusi, ja samalla korottaa kasvihuonetta hieman.

Alimmassa kuvassa näkyy omenapuu mitä taannoin istutin.

Tässä ja nyt

Vihdoin omenapuita!

Nevömaind tö keskeneräinen kasvihuone vasemmalla. Siitä myöhemmin. 

Nuo kesä- ja talvilajikkeita. 

Runsaastikukkivan kirsikkapuun vieressä vielä syysomenapuu. 

Päärynäpuitakin olisin laittanut, mutta niitä ei ollut. Joten hedelmäpuutarhaprojekti jatkuu ja jatkuu. 

Takaseinä näyttää nyt tältä. 

Itäpääty tältä. 

Koko ajan valmistuu.